Kauhutaiteilija Make Ritvanen rakentaa romusta taidetta ja tarinoista podcastia

Oululaisen Make Ritvasen innostus taiteen tekemiseen lähti kymmenisen vuotta sitten, kun hän alkoi rakentaa kummia esineitä kotiinsa.

“En löytänyt mistään mieleisiä sisustuselementtejä, joten päätin, että ne on pakko tehdä itse. Katselin Pinterestistä kuvia ja mietin, että ei tuo nyt niin vaikeaa voi olla”, hän naurahtaa.

Ritvanen on keräillyt romua lapsesta asti ja suurin osa hänen käyttämistään materiaaleista on kierrätystavaraa. Materiaaleja löytyy sieltä täältä, muun muassa kirpputoreilta ja roskalavoilta.

Taiteilija näkee ihmisten roskissa mahdollisuuksia tehdä uusia esineitä ja taideteoksia.

“Ideat tulevat usein materiaaleista. Ajatukset lähtevät kiertämään. Minulla on päässäni ikään kuin kirjasto, josta plärään ideoita edestakaisin ja alan rakentaa niistä jotakin. Se on hyvin organisoitu kaaos.”

Kaikkea kauheaa omin käsin

Tällä hetkellä Ritvaselle mieluisimpia materiaaleja ovat kellon osat. Materiaalit ovat vaihdelleet vuosien aikana. Ainoa ohjaava punainen lanka on ollut estetiikka.

“Teen maalauksia, veistoksia ja tuunauksia. Olen tehnyt kauhutaloja, näytellyt, tehnyt pukuja ja hattuja. Tein joskus koruja, kitaroita ja muita soittimia, radioita ja vahvistimia, lamppuja ja pöytiä. Olen tehnyt myös kolme sängynpäätyä”, Ritvanen listaa.

Ritvanen on käynyt kaksi puolen vuoden taidepajakurssia ja ollut entisöimässä ja tuunaamassa huonekaluja. Hän kertoo, että lähes kaikki taidot hän on opetellut kuitenkin omin käsin ja rankimman kautta.

“Tyylini on muuttunut suurieleisemmäksi ja simppelimmäksi viime aikoina. Olen työssäni perfektionisti. Huonoa en anna kenellekään. Käytän vain parhaita mahdollisia liimoja ja muita materiaaleja. Kaikki on niin hyvää kuin vain voi olla.”

Ritvasen tärkeimpiä taiteellisia esikuvia ovat Salvador Dali sekä H.R. Giger. Giger on luonut muun muassa Alien-hahmon.

“Tykkään Alien-elokuvista, mutta en ole siinä niin sisällä. Kiinnostavinta on taide, mitä hän tekee.”

Tilaustöitä harvoille valituille

Ritvanen tekee myös tilaustöitä, mutta nykyisin aiempaa vähemmän. Suuret tilaustyöt vaativat todella paljon aikaa.

“Teen tilaustöitä vain harvoille valituille, niille, jotka osaavat kuvailla tarkasti, mitä haluavat. Tarvitsen selkeät raamit, että voin tehdä työn kunnolla. Vaikka sanotaan, että saan vapaat kädet, se ei riitä. Pitää olla tilaajan kanssa samalla aaltopituudella.”

Ritvanen myös myy ja vaihtaa teoksia. Hän kertoo, että oravannahkakauppa on parasta kauppaa.

“Suomi on vähän hankala lätäkkö myydä näitä. Ulkomailla nämä menisivät kuumille kiville, mutta homma stoppaa posteihin. Lähettäminen ulkomaille on kallista, koska päälle tulee tullit ja kaikki muut kulut”, Ritvanen harmittelee.

Kruusattu on kaunista

Ritvanen on harrastanut antiikkia koko ikänsä ja hänellä on oma kirppisprofiili. Tyylisuunnista art deco on lähimpänä sydäntä.

“Mitä kruusatumpi esine, sitä nätimpi se minun mielestäni on. Kun kyllästyn, myyn esineen eteenpäin. Kerään hyvin paljon outouksia, joita ei voi vaaleanpunaisen kirppispöydän viereen laittaa. Niillä on myös hyvin rajattu ostajakunta”, Ritvanen pohtii.

Ritvanen myös entisöi, kunnostaa ja tuunaa huonekaluja. Tilat ja laitteisto eivät kuitenkaan tällä hetkellä mahdollista suuria projekteja ja kaikkia materiaaleja.

“Epoksia haluaisin käyttää, mutta se on kerrostalossa mahdotonta. Se haisee todella paljon. Kerran avasin pelkän kehitepurkin kämpillä, ja sen jälkeen piti tuulettaa pari päivää”, Ritvanen naurahtaa.

“Erikoismaalaukset ovat tällä hetkellä se juttu, mitä asiakkaille teen. Verhoilutkin onnistuvat, mutta simpukkatuolia en alkaisi verhoilemaan. Se vaatisi lisää kokemusta.”

“Erityisosaamistani on myös tehdä eri materiaaleista, kuten muovista, aidon metallin näköistä, niin että sitä ei paljaalla silmällä erota.”

Kauhupodcast Yön karnevaalit

Yön karnevaalien studiossa on pimeää. Pieni tila huokuu kauhuromantiikkaa lattiasta kattoon. Tunnelma on täydellinen kauheille tarinoille.

“Teemme podcastia Joni Kaikkosen kanssa kahdestaan. Aloitimme 2021 koronan aikana. Tympäisi, kun ei voinut tehdä oikein mitään ja mihinkään ei voinut mennä. Päätimme Jonin kanssa, että tehdään kahdestaan kauhupodcast”, Ritvanen kertoo.

Kauhun eri osa-alueisiin perehtyneet miehet tekivät puolenkymmentä jaksoa perinteistä kauhupodcastia.

“Sitten tulimme siihen tulokseen, että vitut tehdä tämmöistä”, Ritvanen nauraa.

“Mietimme, että podcast on ihan hyvä, mutta ei loistava. Pistettiin kaikki purkkiin ja purkki pois. Päätimme tehdä hommaa ihan omilla persoonillamme hersyvää huumoria unohtamatta.”

Yön karnevaalien kuuntelijamäärät ovat kasvaneet tasaisesti. 200 000 kuuntelijan raja meni keväällä rikki. Keskimääräinen kuuntelijamäärä yhdelle jaksolle on noin 2000.

“Olimme ensimmäinen kauhukomedia-podcast koko Suomessa. Tarkoitus on julkaista uusi jakso kerran viikossa sunnuntaisin, mutta tilanne vaihtelee kiireiden mukaan.”

Ritvanen kertoo, että ihmiset lähettävät podcastiin paljon kauhutarinoita. Hän on erityisen ilahtunut, että kuuntelijoiden ikä vaihtelee yhdeksästä seitsemäänkymmeneen vuoteen.

Kauhupodcastin tekeminen on spontaania, rentoa ja palkitsevaa.

“Olemme tulleet siihen tulokseen, että mitä vähemmän suunnittelemme, sitä parempi jaksosta tulee. Homma menee rutiinilla, koska olemme tehneet tätä jo useita vuosia. Meillä on aivan huikea synergia Jonin kanssa, ja homma toimii sujuvana vuoropuheluna”, Ritvanen summaa.