Jenni Kinnunen vie oopperaa vaikka poroaitaukseen – kaiken takana on kitka
Pohjoisen oopperakompanian perustaja Jenni Kinnunen palasi muistoihin Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan pääsalissa. Opiskeluaikoinaan tila palveli auditoriona, nykyisin OAMKin Poiju-salina. Kuva: Minna Mäki-Heikkilä
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Noin yleensä Jenni Kinnunen haluaa lähettää maailmalle monipuolista naiskuvaa. Vuonna 2016 hän perusti Pohjoisen oopperakomppanian, jota hän kuvaa ”pieneksi, uudella tavalla oopperateatterista kiinnostuneeksi ryhmäksi”.
Sitä ennen piti kuitenkin muuttaa Ouluun vuonna 2005 opiskelemaan yliopistoon kirjallisuutta, sen ohella elokuvatutkimusta ja taidehistoriaa, johtamistakin.
”Sain yliopistolta vankan pohjan kaikelle mitä teen, tosi hyvän koulutuksen”, sanoo filosofian maisteri Kinnunen nyt. ”Graduohjaajani Sanna Karkulehto oli tärkeä minulle kuten myös taidehistorian lehtori Jorma Mikola sekä elokuvatutkimuksen lehtori Kimmo Laine. He ovat vaikuttaneet siihen miten ajattelen ja miten teen töitä.”
Yliopiston jälkeen Kinnunen opiskeli ammattikorkeakoulussa musiikkipedagogiksi. Hän mainitsee kahden koulutuksen kerroksellisuuden, joka aiheuttaa taiteilijalle tarvittavaa kitkaa.
Se kitka sai myös perustamaan Pohjoisen oopperakomppanian.
”Humanistina minulla on laaja kokonaiskuva maailmasta, yhteys kulttuuriin ja yhteiskuntaan ja kaikkeen ympärillä olevaan”, Kinnunen sanoo.
”Ammattikorkeassa klassisen laulun opiskelu oli erityistä, tarkkarajaista ja konservatiivista ja perustui mestari-kisälli-tyyliin. Menin siis humanismin laajuudesta yksityiskohtaiseen ja aloin miettiä voisiko oopperaa tehdä jotenkin toisin. Toisin tekeminen on minusta paitsi tärkeää myös hauskaa.”
Ei siis oteta itseä liian vakavasti, näin ajattelee Kinnunen.
Sitkeyttähän tämä pohjoisessa toki vaatii
Pohjoisen oopperakomppanian hallitukseen kuuluvat Kinnusen lisäksi korrepetiittori eli harjoituspianisti Laura Heikkilä sekä pukusuunnittelija Johanna Pelkonen.
Heikkilä on valmistunut Royal Conservatoire of Scotlandista. Pelkonen on taiteen maisteri Lapin yliopistosta.
”Rento, luottavainen ilmapiiri on monitaiteellisessa työryhmässä tärkeää. Keskustelulle ja ideoinnille luodaan tilaa”, Kinnunen kertoo.
Ja myös:
”Kun kaikki taiteenlajit laitetaan yhteen, siitä ei voi tulla muuta kuin oopperaa.”
Olisimme voineet sukeltaa kartalta poiskin. Nostan hattua kaikille, jotka tekevät taidetta vapaalla kentällä.
Pohjoista oopperakomppaniaa Kinnunen kuvaa modernin oopperateatterin etsimiseksi pohjoisessa.
”Teemme kokeiluja: mitä ooppera on ja mitä se ei ole, voiko olla oopperaa, jos ei ole klassista laulua, voiko luontopolun varrella olla oopperaa.”
Poroaitaukseenkin esitystä on viety.
”Oopperan tekeminen on minulle jatkuvaa rajankäyntiä ja liittyy myös siihen kitka-asiaan.”
Kinnunen huomauttaa, että oopperan olemassaolo pohjoisessa edellyttää sitkeyttä.
”Olisimme voineet sukeltaa kartalta poiskin. Nostan hattua kaikille, jotka tekevät taidetta vapaalla kentällä. Harjoittelupaikat pitää etsiä ja hommata niihin tekniikat, sopivia tiloja Oulussa ei juuri ole.”
Mutta siihen ei siis tyssää, että ei olisi esitykselle sopivaa paikkaa.
Kulttuurirahasto tukee kokeellista oopperaelokuvaa
Runoilijakin Kinnunen on.
Runoissa hän kertoo haluavansa löytää ”totuudellisen tason”. Kinnusen runot menevät näyttämölle, muun muassa Sanna Ahvenjärvi on niitä säveltänyt. Vuonna 2014 Kinnunen teki libreton Hiekkasilmä-oopperaan. Sitä viimeistellään parhaillaan.
Uuden oopperateoksen tekemiseen vierähtää aikaa. Tunnin teosta harjoitellaan kuukausi.
Pohjoinen oopperakomppania sai vastikään Suomen Kulttuurirahastolta 10 000 euroa kokeellisen oopperaelokuvan viimeistelyyn.
Yhtenä lankana teoksessa kulkee G. P. Telemannin koominen intermezzo vuodelta 1725. Ensi-illan päivämäärä ja esityskanava selviävät kevään aikana. Osa kuvauksista tehtiin loka-marraskuussa Laitasaaren seurojentalolla entisessä kansakoulussa.
Tänä iltana, naistenpäivän iltana, Kinnunen osallistuu oopperakomppanian hallituksen kokoukseen.