Janne Pekkalan ja Timo Nykyrin Makupaloista tuli kestosuosikki: ”Silloin tulee hyvää ruokaa, kun keittiöstä kuuluu hups ja oho ja pikkusen vielä”

Kun Yle Areenaan lisättiin hiljattain lisää Makupalat-ruokaohjelman (1997–2005) jaksoja, kansan reaktiot sosiaalisessa mediassa olivat taas ilahtuneita. Kokki Janne Pekkalan ja toimittaja Timo Nykyrin luotsaama leppoisan lupsakka ohjelma on säilyttänyt vankan suosion ja jopa kasvattanut tiettyä kulttimainettaan somealustoilla.

Haastattelun aluksi onkin esitettävä Pekkalalle ja Nykyrille rohkea väite: he saattavat hyvinkin olla valtakunnan tasolla ja kaikki ikäryhmät huomioon ottaen jopa Suomen rakastetuimmat oululaiset. Ajatus huvittaa kaksikkoa.

”Voitettiinhan me kerran Oulu-lehden Vuoden oululainen -äänestyskin”, Nykyri muistaa. Pekkala miettii hetken, kehtaako sanoa mieleen tulevaa ajatustaan:

”Siihen nähden, miten paljon olemme Timpan kanssa markkinoineet Oulua työn kautta, Makupaloissa ja muutenkin, on hirveän vähän tullut kutsuja maaherran uudenvuoden vastaanotolle – tai ikinä mihinkään kökkäjäisiin”, Pekkala sanoo hymyillen.

Makupaloja kuvattiin Höyhtyällä Ylen silloisissa studiotiloissa, ja oululaisuus näkyi ja kuului ohjelmassa monella tavalla – ei vähiten kokkien eteläsuomalaisia hämmentäneessä puheessa, jossa virutettiin törppöjä ja vahattiin kattiloita.

Julkisessa työssä on hyvin poikkeuksellista, kuinka positiivista Makupalojen saama palaute kautta linjan on.

”Niin se näyttää olevan. Olen miettinyt, että onko niitä negatiivisia kommentteja joku sensuroinut. Vähän niin kuin Makupalat-aikoina Timppa ei koskaan näyttänyt minulle huonoja palautteita!” Pekkala nauraa.

Nykyri muistaa, että palautetta tuli siihen aikaan sähköpostilla.

”Aika vähän sitä ikävää palautetta oli, mutta minulla oli pitkään huoneentauluna viesti, jossa oli yksi lause: Vittu te olette idioteja.”

Tuulesta temmattu kohu

Julkisuuskin kohteli Pekkalaa ja Nykyriä pääosin lempeästi. Tosin kerran he päätyivät tahtomattaan iltapäivälehden lööppiin. Ruokatoimittaja Kati Nappa oli arvostellut kaksikon reseptejä liiasta voin ja sokerin käytöstä, ja toimittajat yrittivät puoliväkisin saada oululaisia reagoimaan. Otsikoissa viritelty ”tv-kokit sotajalalla” -asetelma oli kuitenkin aivan tuulesta temmattu, sillä Pekkala ja Nykyri eivät kritiikistä närkästyneet eikä heitä edes kiinnostanut kommentoida koko asiaa. Nyt koko jupakka on vain huvittava muisto.

Ruokien terveellisyyttä kommentoivat joskus muutkin, mutta Pekkala ja Nykyri halusivat tehdä ennen kaikkea hyvää ruokaa eivätkä häpeilleet sitä.

”Kyllä me teimme myös ruokia, joissa ei käytetty ollenkaan voita tai kermaa”, Pekkala huomauttaa.

Nykyri ja Pekkala tapaavat toisiaan edelleen säännöllisesti muun muassa soittoharrastuksen merkeissä. Haastattelua tehdään Knockouts-yhtyeen treenikämpällä Hiukkavaarassa. Nykyri soittaa klassista rock’n’rollia ja rhythm & bluesia soittavassa yhtyeessä kitaraa ja haitaria ja Pekkala rumpuja.

Soundcheckistä se alkoi

Soittohommissa kaksikko on aikoinaan tavannutkin ensimmäisen kerran 1980-luvulla, kauan ennen Makupaloja. Nykyri muistelee, että hänen bändinsä Viisi vierasta miestä oli soittamassa Rockin SM-kisoissa Rauhalassa, mutta koska rumpali ei ehtinyt soundcheckiin, Nykyri pyysi rumpaliksi tietämäänsä Pekkalaa tuuraamaan hetkeksi.

Nykyrin mukaan kokkihommissa on paljonkin yhteistä rokkihommien kanssa.

”Se on vähän kuin jazzin soittoa: peruskompin kun osaa, niin sitten voi improvisoida! Ei ole hirveän harvinaista, että soittajat harrastavat myös ruoanlaittoa.”

Nykyrin ja Pekkalan yhteinen tv-ura alkoi lastenohjelmasta. Oulussa kuvattiin vuosina 1993–94 Pikku posteljoonia, jossa Nykyri esiintyi. Ohjaaja Tapio Turpeinen hoksasi, että yötöitä 45 Specialissa tekevä Pekkala ehtii hyvin päivisin tulemaan heiluttelemaan Pikku posteljooni -nukkea ja antamaan sille äänen. Sen jälkeen hyvin yhteen pelannut kaksikko alkoi tehdä ensin radion ruokaohjelmaa Eväsreppua (joka jatkui vuoteen 2016 asti) ja vuonna 1997 Makupaloja.

Bon Kyläkauppa

Pekkala oli ammattikokki ja Ylen toimittajana työskennellyt Nykyri innokas harrastajaruoanlaittaja, ja yhdistelmä toimi hyvin. Ohjelmassa tehtiin varsin hienostelematonta kotiruokaa helposti saatavilla olevista aineksista – tavalla, joka rohkaisi monia kokkaamista arastelleita kokeilemaan itsekin. Pekkala muistaa, miten Nykyri määritteli tyylin TV2:n infotilaisuudessa jo ennen kuin yhtään jaksoa oli kuvattu:

”Sanoit, että tämä meidän homma on vähän semmoinen Bon Kyläkauppa. Ei tarvitse lähteä Pariisin halleihin hakemaan raaka-aineita”, Pekkala kertoo. Siihen aikaan MTV3:lla oli suosittu ruokaohjelma Bon Appétit.

Mutkattomat oululaiset ottivat Etelä-Suomen median haltuun omalla tyylillään. Pekkala muistelee huvittuneena, kuinka eräs toimittaja kyseli samassa tilaisuudessa hänen viinimaustaan.

”Minä sanoin, että ’en minä tiiä, minä tykkään juua punkunkin jääkaappikylymänä, kysy tuolta Timpalta, niillä on viiniseura’. Se toimittaja kääntyi kannoillaan ja sanoi kuvaajalle, että näistä junteista ei oteta yhtään kuvaa!”

Pekkala muistaa kuulleensa myös, että etelän kokkipiireissä Makupaloille naureskeltiin aluksi. Pian kokit kuitenkin pyysivät Pekkalalta ja Nykyriltä nimikirjoituksia, kun he vierailivat Helsingissä.

Makupalojen tyyliin kuului se, että reseptit eivät yleensä olleet kovin tarkkoja määriltään ja paistoajoiltaan. Kokit vitsailivat usein ”moottorisahapalasten” leikkaamisesta, ja lopputuloksen suhteen oli joskus ilmassa ”saapa nähä” -meininkiä.

”Minä kirjoitin reseptit myöhemmin puhtaaksi nettiä varten, ja nehän piti melkein keksiä. Yritin ohjelmista katsoa, että paljonkohan tuohon nyt meni mitäkin. Kyllähän se oli sellaista mutu-kitcheniä. Kannattaa itsekin rohkeasti kokeilla, ei se niin vaarallista ole, kunhan et nyt ensimmäisenä kaada suolaa täysillä. Kaiken muun voi korjata”, Nykyri kannustaa. Pekkala kertoo, ettei itse kokatessaan lue ollenkaan reseptejä.

Välillä kuvatessa saattoi unohtuakin joku ainesosa, ja sekin kerrottiin katsojille naurun saattelemana.

”Silloin tulee hyvää ruokaa, kun keittiöstä kuuluu hups ja oho ja pikkusen vielä”, Pekkala määrittelee.

Kiivirahka ei unohdu

Makupalojen suurimmat klassikotkin ovat tahatonta komiikkaa tuottaneita mokia: Pekkalan epätoivoinen pullapitkon letitys sekä improvisoitu jälkiruoka kiivirahka, joka osoittautui syömäkelvottoman happamaksi.

”Se on kääntynyt jo ihan voitoksi, ja itsekin vitsailen asialla. Nytkin pääsiäisen alla laitoin omalle Facebook-sivulleni, että älkää nyt vain menkö tekemään kiivirahkaa”, Pekkala toteaa.

”Minun eläkkeellelähtökahveillani oli jälkiruokana arvatkaa mitä? No sitä kiiviä ei ollut sekoitettu rahkaan, mutta kiiviä ja rahkaa kuitenkin”, hiljattain Yleltä eläköitynyt Nykyri kertoo.

Pekkalan mukaan erilaisilla kokkipalstoilla saattaa tulla vastaan ”nuorilta kukkopojilta” aika rujoakin vinoilua Makupalojen tyylistä, mutta hän ei ole siitä moksiskaan. Nykyisin Kemin Matkailu Oy:n tapahtumapäällikkönä työskentelevä Pekkala sanoo, ettei koskaan mieltänytkään itseään ”gourmet-veikoksi”.

”Huippukokit eivät ole koskaan tulleet haukkumaan. He ovat hyviä tyyppejä, jotka hiffaavat, että kokkaamistakin on monenlaista. On viimeisen päälle huippu-gourmet’ta ja sitten monenlaista muuta.”

Makupalat sai monia perheenisiä nousemaan sohvalta hellan ääreen, mutta ohjelma on todistetusti myös innoittanut nuorempia katsojia kokin uralle – aivan huipputasolle asti.

”Mieltäni lämmittää, että Suomen kovin kokki on kuulemma leikkinyt pienenä minua, äitinsä on tehnyt hänelle pienen punaisen kokin takin”, Pekkala kertoo. Suomen kovin kokki on Pekkalan mukaan Palacen Eero Vottonen, joka on itse vahvistanut tarinan.

Makupalojen katsojaluvut olivat parhaimmillaan 700 000–800 000 katsojan luokkaa, mistä nykyään ani harva ohjelma voi edes haaveilla. Myös Pekkalan ja Nykyrin keittokirjat myivät viisinumeroisia määriä.

Ylen Elävän arkiston Facebook-sivuilla kyseltiin maaliskuun alussa Makupalojen suosion salaisuutta, ja muun muassa tällaisia vastauksia kansalta saatiin:

”Aitous ja sellanen rauhallinen tekeminen! Nykyään on kiire ja ruoankin pitää olla vartissa valmista!”

”Hurtti huumori ja rento meininki. Ei ollu niin nökönuukaa aina ja käyttivät aitoja raaka-aineita.”

Pekkala ja Nykyri nyökyttelevät tyytyväisinä kommenteille.

”Totta kai me pyrimme siihen, kuten kaikki kokit, että raaka-aineet ovat hyviä. Se ei tarkoita sitä, että ne ovat kalliita välttämättä. Kävin itse aina hakemassa kaupasta ainekset”, Pekkala sanoo. Nykyri kertoo kerran suorastaan suuttuneensa, kun eräässä toisessa ruokaohjelmassa kokki heitti kaupassa kelvottomaksi nimeämänsä tuotteen ylimielisesti pois. Makupaloissa tehtiin nöyrästi ruokaa siitä, mitä oli saatavilla ja ymmärrettiin, että ihmisillä on erilaisia lähtökohtia ruoanlaittoon, budjetista alkaen.

”Hoikkaan kokkiin ei ole luottamista”, todettiin yhdessä Elävän arkiston Facebook-kommentissa. Pekkala ja Nykyri nauravat sille sydämellisesti, ja Pekkalalle tulee mieleen taas yksi hauska muisto. Itsekin ruokaohjelmia Sakari Kuosmasen kanssa tehnyttä näyttelijä Aake Kallialaa haastateltiin aikoinaan Oulussa, ja häneltä kysyttiin mielipidettä Makupalat-kaksikosta.

”Aake sanoi, että joo, ne ovat tosi mukavia poikia, mutta ainut vaan, että pitää ostaa joka vuosi isompi telkkari, kun ne jätkät lihoo sitä tahtia, etteivät mahdu sinne!”