Jaani Föhr kuvaa lämmöllä ja rouhealla otteella kotikaupunginosaansa Karjasiltaa: Kuvissa pitää olla ihminen
Perhepotretti voi näyttää myös tältä – Jaani Föhrin valokuvissa esiintyvät aidot karjasiltalaiset ihmiset ja tilanteet. Kuvat: Minna Mäki-Heikkilä.
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Dokumenttiprojektit tehdään usein itselle vieraista ja rujoista paikoista, joihin kuvaaja astuu vieraana tarkkailijana. Lähestymistavalla on pitkät perinteet, jotka oululainen valokuvaaja Jaani Föhr halusi kääntää ympäri. Karjasillalla hän katsoo lähelle – on yhtä aikaa sekä yhteisön jäsen, että sen tarkkailija.
”Mietin myös, olisiko mahdollista tehdä dokumenttiprojektia tavallisuudesta tai keskiluokkaisuudesta, joita ei yleensä pidetä kovinkaan mielenkiintoisina aiheina. Saisiko niistä jotakin irti?”
Ja tottahan toki siitä irtosi paljonkin; Föhrin kuvat tavoittavat Karjasillan elämän ja ihmiset kaikessa rouheudessaan ja kauneudessaan. Yllätyksellisintä tavallisuudessa oli, että sitä ei ehkä ole olemassakaan.
”Etukäteen suunnittelemiani ”tavallisia” perhepotretteja ei sitten syntynyt ollenkaan. Onko sellaista oikeasti olemassakaan, kuin tavallinen ihminen”, pohtii Föhr. ”Hieman kun pintaa raaputtaa, sieltä löytää vaikka mitä.”
Katukuvaus ja ihmiset inspiroivat
Näyttely sekoittaa tarkoituksella erilaisia genrejä kuten katuvalokuvasta ja muotokuvia.
”Otin ensin katuvalokuvia. Sitten ajattelin, että projekti jää aika ulkopuoliseksi, jos kuvaan vain kadulla kulkevia ihmisiä. Täytyy mennä myös ihmisten koteihin”, Föhr kertoo.
Matkan varrella oli monin tavoin mukana myös yllätyksellisyys.
”Katukuvaus on niin hetkessä ohimenevä tilanne, siinä on aina jännitys mukana, että saiko sen tilanteen vangittua”, Föhr kuvailee.
”Myös ihmisten kodeissa vierailu oli mielenkiintoista. Kuvasta tuleeharvoin sellaista, kuin on suunnitellut. Kun menin ottamaan perinteistä perhepotrettia, siellä roikkuikin tyttö liinasta ylösalaisin. Taustalla isä keittää kahvia. Ei tullut sellaista kuvaa, kuin mitä suunnittelin”, naurahtaa Föhr.
Rauhallinen ja ystävällinen Föhr tunnustautuu myös ennen kaikkea ihmisten kuvaajaksi.
”Minusta kuvissa pitää olla ihminen.”
Jokaisessa näyttelyn valokuvassa ihminen onkin läsnä joko suoraan tai kädenjälkensä kautta. Myös maisemalta vaikuttaviin valokuviin on piilotettu ihminen. Esimerkiksi iltahämärässä otetusta katukuvasta löytää tarkkaan katsomalla varjoissa seisoskelevan henkilön.
Valokuvista löytyy myös ristiriitaista tunnelmaa sekä paikoin lämmintä huumoria.
”Sitä olen pyrkinyt tuomaan osaan kuvista, ei tietenkään kaikkiin. Valokuvataiteessa näkee turhan harvoin huumoria”, Föhr tuumaa.
Karjasilta-näyttely ja kirja kertovat tästä ajasta
Jaani Föhr itse on asunut perheineen Karjasillalla yhdeksän vuotta. Puutalossa viihtyvään perheeseen kuuluvat vaimo ja kahdeksanvuotias tytär. ”Hän onkin ihan paljasjalkainen karjasiltalainen”, naurahtaa Föhr.
Valokuvaajalle tuli toiveita myös Karjasillan historiikin tekemisestä ja museokuvien käyttämisestä projektin yhteydessä. Hän halusi kuitenkin keskittyä siihen, millainen Karjasilta on nyt.
”Tämä on tällaista tulevaisuuden historiaa”, Föhr kuvailee.
Karjasilta-projekti on tallennettu näyttelyn lisäksi myös kirjaksi, jota voi ostaa Valveen sarjakuvakaupassa sekä Fotonordicilta.
Näyttelyn taustalta löytyy Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö JOKES:in sekä Suomen kulttuurirahaston tuki. Myös Oulun kaupungilta saatiin tukea kirjan julkaisemiseen.
Hyvällä tavalla arkinen näyttely sopii hyvin Valveen vilkkaaseen ympäristöön.
”Gallerioita pidetään ehkä hienompina kuin ne ovatkaan. Toivottavasti tätä näyttelyä uskaltautuisivat katsomaan myös ihmiset, jotka eivät yleensä taidegalleriaan astu”, summaa Föhr.
