Iloinen paluumuuttaja viihtyy joen vierellä
Ouluun on aina hyvä palata. Anna Antila on asunut niin Jyväskylässä, Kanadassa, Helsingissä kuin Kainuussakin. Koti on kuitenkin Oulussa. Kuvat: Juuso Haarala.
Jaa sosiaalisessa mediassa:
”Aina minä käyn kahavilla ja kannatan Kärppiä”, Anna Antila hymyilee.
”Ja vaikka osan itsestään jättää aina sinne, missä on asunut, olen palannut Ouluun aina mielelläni.”
Aiemmin Antila on asunut niin Jyväskylässä, Kanadassa kuin Kainuussakin. Ja viimeisimmäksi Helsingissä, jossa hänen miehensä edelleen asuu ja jossa hänkin viettää yhä paljon aikaa.
Koti on kuitenkin Oulussa, joen pohjoispuolella. Siellä Antila asuu yhdessä leikki-ikäisen poikansa kanssa. Oulujoki on hänelle tärkeä ympäristö.
”Olen viettänyt joella ja sen rannoilla aikaa perheeni ja isovanhempieni kanssa, ja edelleen siellä tulee käytyä mökillä. Pidän muutenkin pohjoisen isoista joista”, Antila kertoo.
Pappilan kuja peltoineen ja Pikisaaren pieni museo
Erityisen läheiseksi hän kokee jokivarressa sijaitsevan Oulujoen pappilan koivukujan ja sitä ympäröivän peltomaiseman.
”Tuolla kujalla tulee käytyä paljon ulkoilemassa, ja sinne olen vienyt myös vieraitani ja veisin vastakin. Se on sellainen oma kuplansa kaunista maalaismaisemaa, jossa tuntee vuodenaikojen vaihtelun ja historian läsnäolon”, Antila kuvailee.
Eikä kaukana joesta ole toinenkaan kohde, jossa Antila käy mielellään kesävieraiden kanssa: Merimiehenkotimuseo Pikisaaressa.
”Se on kompakti ja kiva museo, jossa muilta paikkakunnilta saapuvatkin saavat nopean tuulahduksen Oulusta.”
Antila muistelee käyneensä museossa jo kouluaikoina Kuusiluodon yläasteen luokkansa kanssa. Hän kehuu myös Merimiehenkotimuseon henkilökuntaa.
”He ottavat ihanasti huomioon eri sukupolvet. Tämän kesän vierailulla lapseni pääsi ihmettelemään rukkia ja kehräämistä.”
Lapsuuden Kaukovainio ja Kaakkuri
Antilan omat lapsuuden maisemat sijaitsevat Kaukovainiolla ja vanhassa Kaakkurissa. Kaukovainiolla hän asui 10-vuotiaaksi asti, ja niiltä vuosilta hänellä on paljon hyviä muistoja niin koulusta kuin oman kerrostalon pihapiiristäkin.
”Olen tavannut parhaan ystäväni puolivuotiaana hiekkalaatikolla”, hän nauraa.
”Kaketsu oli minun lapsuudessani ihana paikka, jossa oli aivan oma henkensä –ja ne oman pihan lapset ja leikit.”
Identiteetiltään Antila kertoo kuitenkin olevansa ”vanhan Kaakkurin tyttöjä”.
”Se on minulle rakas ympäristö. Kaakkuri on myös muuttunut niistä vuosista valtavasti. Silloin kun me muutimme sinne, koko aluetta alettiin vasta rakentaa.”
