Haukiputaalainen Riitta-Liisa Roponen pyörähti kotiladulla

Ritu eli Riitta-Liisa Roponen, 41, kurvaa suksilla Haukiputaan Lidlin parkkipaikalle. Kuulokkeet korvilla soittavat suomirockia, joihin Ritu lukee myös Kaija Koon.

”Mahtava keli hiihtää! Vihdoinkin!” 

Haukiputaalla syntynyt ja kasvanut Roponen elää perheensä ja urheilu-uransa uutta vaihetta. Koko perhe muutti viime syksynä Yhdysvaltoihin Denveriin, eikä loppua näy.

”Tämä on tuntunut aivan huippuhienolta. Vapauttavalta. Ihan joka tasolla”, hän iloitsee.

Ritu lähti mukaan, kun valmentajamiehensä, Toni Roponen, sai pestin Denveristä, sikäläisen yliopiston hiihtojoukkueen valmentajana.

”Kannustin todellakin Tonia hakemaan sitä paikkaa. Yksi suuri syy oli se, että meillä oli ehkä liian kiireinen arki Suomessa. Perheelle ei tahtonut löytyä yhteistä aikaa. Nyt se on todellakin muuttunut, toivottavasti ei liiaksi asti”, iloisenoloinen Ritu nauraa.

Usean vuoden pesti

Toni Roposen alustava suunnitelma on olla Denverissä ainakin kolme vuotta. Ritu on jo nyt suhteellisen tiiviisti mukana myös miehensä työssä, joukkueen kolmantena, niin sanottuna ”vapaaehtoisena” valmentajana.

”Muistan joskus sanoneeni, ettei minusta ole valmentajan hommiin, mutta on se kyllä ollut kivaa ja palkitsevaa. Ja täältä jää paljon uutta opittavaa, myös omaa uraa ajatellen.”

”Lisäksi meidän ysiluokkalainen hiihtäjätyttäremme Ida saa hienoja eväitä jatkoa ajatellen. Hän aloittaa täällä koulun kesän jälkeen, eli kyllä tänne ollaan nyt asettumassa kunnolla, ainakin joksikin aikaa”, Riitta-Liisa vahvistaa.

”Tietysti tällaisen suuret muutot ja muutokset ovat isoja juttuja. Varsinkin täällä asuvien omien vanhempien ja lähisukulaisten takia. Toisaalta käymme Suomessa niin usein kuin se pitkien välimatkojen takia on mahdollista”, sanoo Ritu, joka kilpailee Suomessa seuraavan kerran maaliskuussa.

Lakeuksilta korkeuksille

Harjoitteluolosuhteet Denverissä ovat hieman erilaiset kuin Haukiputaalla. Mutta kummallakin on puolensa. Denver sijaitsee yli 1600 metrin korkeudella, mutta harjoittelupaikkoihin on aina siirryttävä autolla, eikä luntakaan ole aina saletisti.

”Virpiniemessä on todellakin hyvät mahdollisuudet treenaamiseen. Pystyy menemään lujaa, kun ei ole hirveesti mäkiä edessä. Niitäkin on jos haluaa, Runtelinharjun ympäristö on minulle itseasiassa lempipaikka”, hän kertoo.

Riitta-Liisa on tällä hetkellä todella hyvässä kunnossa. Positiivisia tulosvaroituksia on nähty. Helmikuun alussa Vöyrin SM-kisoissa hän hiihti inhokkimatkojaan ja oli silti kärjen tuntumassa. Yhdysvalloissa riittää kisattavaa, mutta Suomen maajoukkueessa hän ei ole tällä hetkellä mukana. Tulevaisuudessa kaikki kortit ovat avoimena.

”Vaikka olen jo tämän ikäinen, on ihana huomata olevansa hyvässä kunnossa. En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ehkä se valmentajan työkään ei ole jatkossa poissuljettu. Ainakin tiedän yhden asian, jonka voin tuoda täältä tullessani Suomeen: urheilijan huippupositiivisen ajattelun ja elämänasenteen. Ne ovat siellä niin eri tasalla kuin Suomessa.”

”Ja se on ihan varma, ettei hiihto poistu koskaan mun elämästäni, siitä pitää ainakin lähitulevaisuudessa Ida-tytär ja hänen alkava uransa huolen.”

Tiedä vaikka äiti ja tytät nähdään jatkossa parihiihtojen korkeimmalla pallilla.