Ensi keskiviikkona Jaakko Savilampi tulee pyöräilleeksi neljänätuhantena peräkkäisenä päivänä

Rikosylikonstaapeli Jaakko Savilampi oli saanut verenpaineesta johtuneen aivoinfarktin, söi verenpainelääkkeitä ja hänellä oli ylipainoa. Vuoden 2008 maaliskuussa hän päätti pudottaa painoaan.

”Pidin parin kuukauden ajan tiukkaa dieettiä ja aloin pyöräillä kaikki työmatkani Limingasta Ouluun”, Savilampi kertoo ja jatkaa, ”Painoni väheni lopulta niin, että saatoin lopettaa verenpainelääkkeiden syömisen.” Pyöräily jäi kuitenkin jokapäiväiseen ohjelmaan, ja vuonna 2010 kesäkuussa sattuneen pienen katkoksen jälkeenkin Savilampi on pian pyöräillyt neljänä tuhantena päivänä ilman taukoa, ilman välipäiviä.

”Olin suunnitellut kunnollisen polkupyörän hankkimista jo jonkin aikaa, kävin yhtä myynnissä ollutta maantiepyörää katsomassa ja koeajamassakin, mutta en raskinut sitä ostaa. Ei mennyt kuitenkaan kauan, kun syntymäpäivänäni kotiin tullessani löysin tuon saman jo koeajamani pyörän autotallistamme. Vaimoni oli hankkinut sen minulle syntymäpäivälahjaksi”, Savilampi hymyilee.

”Se oli täydellinen lahja, siitä kuntoiluni alkoi, ja nyt pyöräilystä on tullut minulle elämäntapa. Keskiviikkona yhdeksäs kesäkuuta tulee täyteen neljätuhatta peräkkäistä pyöräilypäivää, ja koska laskenta alkaa vuoden 2010 hääpäivästä, niin 27. päivä kuluvaa kesäkuuta tulee täyteen myös 11 vuotta pyöräilyä joka päivä”, Savilampi laskee.

Kaatuminen rikkoi nilkan, mutta se haittasi pyöräilyä vain hetken

Hiukan ennen vuoden 2010 juhannusta satoi vettä kun Savilampi tuli työmatkallaan risteykseen, jossa märkä ja hyvin liukas suojatie irrotti hänen pyöränsä takarenkaan luisuun. Liikkeen pysähtyessä Savilampi oli pyörähtänyt keula tulosuuntaan ja loukannut nilkkansa niin, että se vaati leikkausta. Jalka leikattiin ja kipsattiin, mutta Savilampihan ei pyöräilystä luopunut sairaslomallakaan.

”Irrotin pyörästä toisen polkimen ja lähdin yhdellä jalalla polkien liikkeelle. Kiirettä en voinut pitää, mutta minä pyöräilin, ja se oli tärkeintä”, hän kertoo. Hän kuullut, kuinka tuttaville on ihmetelty kylän raitilla yhdellä jalalla pyörää polkevaa, kipsattua miestä. ”Ei se minua silloin haitannut, eikä haittaa edelleenkään. Pitävät varmaan vähän hulluna senkin vuoksi, että pyöräilen joka ainoana päivänä”, Savilampi hymähtää.

Etelään pyöräilemään

Lomamatka, varsinkin kauemmas suuntautuva, saattaisi tietysti katkaista jokapäiväisen pyöräilyn, mutta se ei käy Jaakko Savilammelle. Ennen koronaa Jaakko vaimoineen on jo käynyt pyöräilemässä monessa etelän kohteessa, mutta erityisesti Espanjan Torrevieja on heidän mielestään hieno pyöräilykohde.

Liikenneturvallisuuttakin kouluttava rikosylikonstaapeli Savilampi kertoo, että Espanjassa autoilijat pitävät jalankulkijaa ja pyöräilijää aivan eri tavalla arvossa kuin Suomessa.

”Kerran esimerkiksi ajoimme aivan kapean tien oikeassa reunassa, ohi olisi mahtunut, mutta taakse kertyi rauhallisesti ajavien autojen jono, joka ohitti meidät vasta kun oli aivan varma, että mutkan takaa ei ilmesty vastaantulevia autoja”, Jaakko Savilampi kertoo esimerkin etelän liikennekulttuurista. Seuraavan Espanjan pyöräilyloman liput on jo ostettu. Pyöriä Savilammet eivät vie mukanaan, vaan vuokraavat kulkupelit paikan päältä.

Kypärä päähän

Jaakko Savilampi on joutunut pieniin ja vähän isompiinkin haavereihin pyöräillessään, onhan se noilla kilometreillä melko todennäköistäkin.

”Erään kerran kaaduin mopon törmättyä minuun. Asia hoidettiin, eikä kukaan loukkaantunut vakavammin. Myöhemmin sitten huomasin, että oma kypäräni olikin melkoisesti rikkoutunut toisen ohimon kohdalta. En ollut edes huomannut lyöneeni pääni johonkin. Mitenkähän olisi käynyt ilman kypärää?”, Savilampi miettii.

Nykyään tuo kypärä kulkee Savilammen mukana liikenneturvallisuuskoulutuksissa esimerkkinä siitä, että kypärä oikeasti pelastaa ihmisiä onnettomuustilanteissa.