Elämä korona-aikaan vähensi yhteyttä ystäviin – onneksi aika kulkee kohti vapaata kyläilyä
”Tavallisesti näemme poikiemme perheitä kaikkina loma-aikoina, mutta nyt olemme viimeksi tavanneet porukalla yli vuosi sitten. Onneksi nyt kesällä voimme jo viettää enemmän aikaa yhdessä," sanovat Jussi ja Eine Peltola. Kuvat: Maiju Pohjanheimo
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Aurinko paistaa oulunsalolaisen rivitalon ikkunoista. Jussi ja Eine Peltola suuntaavat kohta kävelylenkille läheiselle metsäpolulle. Koronavuosi ei ole muuttanut pariskunnan liikuntatottumuksia – moneen muuhun asiaan korona onkin vaikuttanut.
”Hirveän paljon asioita on typistynyt ja tuntuu, että oma-aloitteisuus ja aktiviteetit ovat vähentyneet entisestään”, Eine Peltola, 84, toteaa.
Kulunut vuosi on hiljentänyt parin sosiaalisen elämän. Vanhoja ystäviä sekä aikuisten poikien perheitä on kova ikävä.
Kontaktien vähenemistä
Tuiran hyvinvointikeskuksen apulaisylilääkärin, geriatrian ja yleislääketieteen erikoislääkäri Jussi Piuvan mukaan korona-aika on muuttanut oululaisten ikäihmisten elämää eniten juuri sosiaalisten kontaktien määrän vähenemisenä.
”Liikkuminen ja kylässä käyminen ovat saattaneet loppua kokonaan”, Piuva toteaa.
Näin on käynyt Peltoloillakin. Aiemmin hyvinkin aktiivisesti kyläillyt pariskunta ei ole nähnyt ystäviään yli vuoteen ja kolmeen kuukauteen.
”Onneksi kuulumisia on vaihdettu puhelimen ja Skypen välityksellä. Salossa asuvista lapsenlapsista on nähty videonpätkiä niin hiihtoladulta kuin jumppasaleistakin. Oulussa asuvia lähisukulaisia ja pojan perhettä on uskallettu tavata muutaman kerran maskien kanssa myös parvekekahveilla”, Eine Peltola kertoo.
Epätietoisuutta tulevasta
Erilaiset ikäihmisten ryhmätoiminnat ovat olleet korona-ajan tauolla, mikä on aiheuttanut Piuvan mukaan paitsi sosiaalisen elämän kapeutumista myös fyysisen kunnon heikkenemistä.
”Pintaan on noussut yksinäisyyden tunteita ja toisaalta myös huolta koronan saamisesta. Ilmassa on ollut tietynlaista toivottomuutta, koska ei ole tietoa siitä, milloin elämä taas palaa normaaliksi”, Piuva toteaa.
Miten näet koronan vaikutukset pidemmällä tähtäimellä oululaisten ikäihmisten elämässä?
”Yksinäisyyden kokemukset voivat altistaa mielialaongelmille ja pidempiaikaiselle toimintakyvyn laskulle. Sosiaalisten kontaktien puute voi nopeuttaa muistiongelmien kehittymistä. Myös lihaskunto heikkenee nopeasti liikkumattomuuden myötä”, Piuva listaa.
Eine Peltola kuvailee korona-aikaa kuin toisenlaiseksi sota-ajaksi.
”Olemme isännän kanssa molemmat eläneet sota-ajan, ja minä olen joutunut jättämään lapsena Karjalassa olevan kotinikin. Ei tämä aika ole tietenkään niin vaarallista, mutta kuitenkin passivoivaa ja toisella tavalla raskasta.”
Korona on koskettanut Peltolan pariskuntaa myös konkreettisesti. Kiuruvedellä vuosikymmeniä asunut pariskunta menetti koronalle viime keväänä neljä ystäväänsä, jotka menehtyivät paikallisessa hoivakodissa.
”Myös yksi lapsenlapsistamme sairasti koronan Espanjassa. Tauti oli kova, mutta hän voi nyt onneksi hyvin”, kertoo Peltola helpottuneena.
Nyt ei ole aika luovuttaa!
Piuva kannustaa ikäihmisiä ja heidän läheisiään jaksamaan tilanteen kanssa vielä hetken. Hän muistuttaa pitämään yhteyttä läheisiin ja ottamaan rokotteet suunnitelmien mukaan. Suurin huoli on yksinäisistä ikäihmisistä.
”Ulkoilu on turvallista, ja kävely on erinomaista mielen ja ruumiin hoitoa. Netissä ja televisiossa on erinomaisia kotiliikuntaohjelmia, jotka voivat tuoda uutta motivaatiota liikkumiseen.”
Peltolan pariskunta kokee, että tunnelin päässä näkyy jo valoa. Kuntolenkille on päässyt koko ajan, ja tällä hetkellä kaupassakäynti onnistuu maskin kanssa. Myös Piuvan lapsuudesta saakka jatkunut piirustusharrastus on kantanut korona-ajan yli.
”Nyt kaikki laatikot pursuavat piirroksiani”, Piuva naurahtaa.
Peltolan pariskunta odottelee jo kovasti ystäviensä ja poikiensa perheiden tapaamisia. Rokotukset ovat kunnossa, joten toivoa on siitä, että viimeistään juhannuksena voidaan jo tavata suhteellisen normaalisti.
”Heti kun koronatilanne vaan helpottaa, aloitamme kyläilyt ystäviemme ja poikiemme perheiden kanssa”, toteavat Peltola ja Piuva kuin yhdestä suusta.
Sitä ennen voi lähteä kuitenkin turvallisin mielin yhteiselle kuntolenkille.
Artikkeli julkaistaan myös 17. kesäkuussa ilmestyvässä Mun Aino -liitteessä.