Eettistä ruokaa ja luonnossa liikkumista – vesilinnustus on Oulun alueella suosittu harrastus
Jaa sosiaalisessa mediassa:
”Kyllähän Liminganlahti on paikka, jolla pesii valtavasti lintuja. Se on iso lintujen muuttoalue”, kertoo Oulun seudun noutajakoirayhdistyksen puheenjohtaja Merja Salovaara. ”Täällä elää vahvana vesilinnustuskulttuuri.”
Salovaara viihtyy luonnossa, ja linnustamisharrastuksen pariin häntä vetivät luontokokemukset sekä mahdollisuus hankkia ruokaa vastuullisesti.
”Kaikki ne auringonnousut, auringonlaskut ja luonnon kauneus. Vesilinnustaessa pääsee rauhoittumaan, olemaan luonnossa täysin itsensä omien ajatusten ja koirien kanssa”, kuvailee Salovaara.
”Toinen syy on se, että saan itse pyydettyä eettisenä pitämääni lihaa sen sijaan, että hakisin kaupasta kanapaketin”, Salovaara jatkaa.
Vesilinnuista Oulun seudulla yleisimmin metsästettäviä ovat heinäsorsa, tavi, haapana, telkkä ja sotka.
”Merihanhien pyynti alkoi jo aikaisemmin, elokuun 10. päivä – ei vielä mereltä, mutta pelloilta, viljavahinkojen ennalta ehkäisyksi”, kertoo Salovaara.
Viime vuosina on käyty myös paljon keskustelua valkoposkihanhien rajoitetun metsästyksen aloittamisesta uudelleen. Salovaaran kanta asiaan on, että metsästys tulisi sallia.
”Ottaen huomioon ne viljatuhot, mitä hanhet tekevät, niitä pitäisi saada metsästää täälläkin kannanhoidollisista syistä”, hän toteaa.
Koirien innostus imaisi vesilinnustuksen pariin
Salovaaralla on itsellään kolme käyttölinjaista labradorinnoutajaa.
”Itse asiassa minulla oli noutaja jo ennen vesilinnustusharrastuksen aloittamista.”
Salovaara liittyi koiraharrastuksen myötä mukaan noutajayhdistyksen toimintaan. Hänellä oli myös ennalta metsästystaustaa hirvenmetsästyksestä.
”Näin siellä, kuinka merkityksellistä noutajalle on päästä tekemään sitä hommaa, mihin se on tarkoitettu”, Salovaara kuvailee.
”Koirat imaisivat minut mukaan tähän – ja tietysti kaikki ne ihmiset, jotka tulivat tutuiksi yhdistyksen kautta. Heidän mukanaan pääsin sitten vesilinnustamaan ja katsomaan seudun alueita”, hän kertoo.
Vesilinnustuksessa käytettäviä noutajarotuja on kuusi: labradorinnoutaja, kultainen noutaja, sileäkarvainen noutaja, chesapeakelahdennoutaja, novascotiannoutaja sekä kiharakarvainen noutaja.
”Kaikkia näitä rotuja käytetään, sekä myös jonkin verran seisojia”, kertoo Salovaara.
”Tiedän myös mäyräkoiria jotka noutavat vedestä, sekä settereitä”, hän lisää. ”Mutta noutaja on minusta paras, sillä se on tätä varten jalostettu.”
Koiran käyttäminen vesilinnustamisessa myös varmistaa, ettei haavoittuneita lintuja jää luontoon kärsimään.
Vesilinnustus kiinnostaa kaiken ikäisiä
Hirviporukoita vaivaavaa ukkoutumista ei Salovaaran mukaan eli linnustusväen keskuudessa ole näkynyt.
”Kyllä tässä on mukana väkeä ihan nuoresta vanhaan”, hän kertoo.
Syyksi Salovaara arvelee ainakin sitä, että vesilinnustaminen on melko matalan kynnyksen toimintaa. Siinä ei myöskään tarvitse kuulua mihinkään seurueeseen.
Elokuu merkitsee vesilinnustuksen harrastajille kauden käynnistymistä, mutta Salovaaran mukaan se ei kuitenkaan ole Oulun alueella vielä parasta linnustusaikaa.
”Parasta on sitten syys-lokakuun vaihde”, hän kertoo.
”Kausi päättyy periaatteessa joulukuussa, mutta pääsääntöisesti täällä on pystynyt metsästämään marraskuun alkuun asti, eli käytännössä siihen saakka, kun tulee jäät”, avaa Salovaara.
Myös Salovaara aikoo suunnata lintujahtiin, eivätkä vesilinnut ole hänen mielenkiintonsa ainoa kohde.
”Jään lomalle syyskuun puolella ihan puhtaasti siksi, että silloin alkavat liikkua muuttolinnut pohjoisen suunnasta. Pääsen tuolloin myös maakanalinnustamaan ja hirvimetsille”, Salovaara kertoo.