Business Finlandin Etelä-Suomi-keskeisyys on uhka koko Suomen kehittämiselle, sanoo Pohjois-Pohjanmaan liiton johtaja Pauli Harju

Koko Suomen osaaminen ja vahvuudet käyttöön. Sitä peräänkuuluttaa maakuntajohtaja Pauli Harju Pohjois-Pohjanmaan liitosta.

Tällä hetkellä Suomea kehitetään Harjun mukaan aivan liian eteläkeskeisesti ja suppeasti.

”Kansainvälistyminen ja eurooppalaisiin verkostoihin liittyminen vaatii paitsi aktiivisuutta, myös näkemystä Suomesta ja siitä, missä paras osaaminen on – erityisesti niiltä, jotka hallitsevat kokonaisuutta.”

Kokonaisuuden hallitsijoilla Harju viittaa etenkin Business Finlandiin, joka on ottanut EU:n älykkään erikoistumisen strategiaan liittyvissä asioissa editorin roolin. Epäsuhta näkyy muun muassa siinä, miten kansainväliset tutkimus- ja innovaatiotuet jakaantuvat.

”Esimerkiksi Horisontti-rahoitusta on saatu Suomeen noin miljardi nykyisellä ohjelmakaudella. Siitä on jäänyt Uudellemaalle 750–800 miljoonaa, ja meille Pohjois-Pohjanmaalle on tullut 2,3 miljoonaa.”

Harju toivoo, että Suomessa löydettäisiin toimintatapa, jossa alueet ja siellä toimijat löytäisivät suoran yhteyden eurooppalaisten verkostojen kanssa ja pääsisivät mukaan EU:n strategisiin hankkeisiin.

Nykyinen tapa, että aina pitää Helsingistä käydä kysymässä, löytyykö rahoitusta, ei voi olla enää tulevan aluekehittämisen toimintakuva, Harju sanoo.

“Painopistettä on vietävä enemmän klusteri- ja ekosysteemipohjaisen toimintaan. Siinä alueiden yksilölliset vahvuudet tunnistettaisiin, ja alueilla olisi mandaatti viedä asioita suoraan eteenpäin Eurooppa-tasolla.”

Hän näkee Business Finlandin kehittämisen keskittämisen yhteen paikkaan tuhoisana.

”Keskittämisjärjestelmässä, jossa mennään virkatietä pitkin, ymmärrys ja etenkin riskinottokyky kaikkoavat aina jossain vaiheessa.”

Tietotekniikka ja elektroniikka on mielletty jo pitkään oululaiseksi vahvuudeksi, mutta Harjun mukaan paljon muutakin hyödynnettävää olisi.

”Suomen energiateollisuuden sähköistäminen tulee olemaan iso juttu, ja siinä me olisimme luontainen toimija muun muassa tuulivoiman osalta.”

Pohjois-Pohjanmaalta on jo 40 prosenttia Suomen tuulivoimakapasiteetista, ja lisää on tulossa, vaikka merituulivoimarakentaminen odottaakin vuoroaan.

”Uusiutuva energia voisi olla niukkuusresurssin sijaan resurssi, jolla muutos esimerkiksi hiilineutraaliin terästeollisuuteen tehdään. Kun SSAB:n ja Outokummun kaltaiset toimijat alkavat muuttua sähköperusteisiksi, se luo meille aivan uuden tyyppisen toimintaympäristön.”

Ajattelu saattaa muuttua nopeastikin, Harju uskoo. Esimerkiksi mainittu hiilineutraali terästeollisuus on jo mukana EU:n Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa eli Green Dealissa erityisnostona. Harju epäilee sen olleen puhtaasti ruotsalaisten toimijoiden, kuten SSAB:n, LKAB:n ja Vattenfallin, lobbaamisen ansiota.

Nopeasta ja omaehtoisesta toiminnasta Harju ottaa esimerkiksi autoteollisuuden, josta on noussut muutamassa vuodessa paikallinen ylpeydenaihe.

”Kuka olisi vielä viisi vuotta sitten uskonut, että Oulusta nousee autoteollisuus? Nyt täällä on 40 yritystä, jotka tekevät elektroniikkaa suoraan kansainvälisille autojäteille, ja niillä satojen miljoonien liikevaihto.”

”Harvan asutuksen perusteluja ei tule rapauttaa”

90-luvun lamassa pankinjohtajana uransa aloittanut Harju on tottunut suurien ja vaikeiden kokonaisuuksien läpiviemiseen. Tällä hetkellä to do -listalla on sopimus EU:n kehitysmiljardien jaosta.

Maakuntaliitoilla ja Ely-keskuksilla on helmikuun loppuun saakka aikaa tehdä elinkeinoministeriölle esitys siitä, miten EU:n kehitysrahat jaetaaan. Mikäli potti pysyy samana kuin tällä ohjelmakaudella, jaossa on 1,5 miljardia vuosille 2021–2028.

Nykyisellä kaudella Pohjois- ja Itä-Suomi ovat saaneet tuesta valtaosan, yli 60 prosenttia, vaikka alueella asuu alle neljäsosa Suomen väestöstä. Se on nostattanut kritiikkiä Etelä- ja Länsi-Suomessa. Siellä katsotaan, että rahat pitäisi jakaa väkiluvun mukaan.

Harju on eri mieltä – tietenkin.

”Suomi saa rahansa kahden harvan asutuksen kriteerin perusteella. Puolet rahoista eli noin 900 miljoonaa tulee pelkästään kehittyneiden alueiden harvan asutuksen perusteella ja pohjoisen harvaan asuttujen alueiden tukena”, hän muistuttaa.

Kysymys on hänen mukaansa ennen kaikkea Suomen edusta ja perustelujen uskottavuudesta.

”Suomen harvan asutuksen perusteluja – jotka on kirjattu myös Suomen liittymissopimukseen – kyseenalaistetaan komissiossa jokaisella ohjelmakaudella. Jos Suomi itse lähtee painottamaan rahojen jaossa muita kriteerejä kuin niitä, joita se itse esittää Brysseliin ja jotka Bryssel on hyväksynyt, koko koheesiopolitiikalta lähtee pohja alta.”

Vaarana on, että jopa puolelle kehitysrahoista ei enää löytyisikään perusteluja. Tuen menettäminen heikentäsi Suomen asemaa merkittävästi, etenkin kun Suomi on jo nyt koheesiopolitiikassa nettomaksaja, Harju tähdentää.

”Harvan asutuksen perusteluja ei tule rapauttaa.”

EU:n kehitysrahojen merkitys on Pohjois- ja Itä-Suomelle siksikin merkittävää, että monien muiden kehittämisen tukien, kuten juuri Horisontti-rahoituksen, saanto pohjoiseen on pientä, Harju painottaa.

Oulu kantaa vastuuta Pohjois-Suomesta

Pohjois-Pohjanmaa täyttää harvan asutuksen kriteerit. Alueella on harvan asutuksen haitat siitä huolimatta, että Oulu on Suomen mittakaavassa suuri kaupunki reilulla 250 000 asukkaallaan.

Ministeriötasolta luvattiin siihen työhön Hilla-rahoitusta 40 miljoonaa euroa, mutta sitä saatiin lopulta vain 12–13 miljoonaa euroa. Ilman alueen EU-rahoitusta muutokseen liittyviä operaatioita ei olisi kyetty rahoittamaan.

Oulun merkitys ja vastuu työvoiman kouluttajana ja korkeasti koulutettujen asuinpaikkana on tärkeä koko Pohjois-Suomelle, Harju painottaa.

”Tarpeeksi koulutettu insinööri ei lähde helposti asumaan maakuntaan.”

Tämä näkyy monissa yrityksissä käytännössä siten, että suunnittelu tehdään Oulussa ja tuotanto maakunnassa. Esimerkiksi Pyhännällä teollisten työpaikkojen omavaraisuusaste oli 140 vuonna 2018, ja viime vuonna se nousi entisestään.

”Lisäksi pohjoisen työpaikkojen työntekijät koulutetaan pohjoisessa. Se näkyy, kun katsotaan Kittilän kaivosten tai Outokummun terästeollisuuden insinöörejä. Siksi Oululla on erilainen alueellinen vastuu kuin etelän kaupungeilla”, Harju perustelee.

Harjun mukaan esimerkiksi Nokian kaatumisen jälkeistä ICT-alan rakennemuutosta ei olisi kyetty tekemään ilman omassa päätännässä olevia aluekehitysrahoja.

”Ministeriötasolta luvattiin siihen työhön Hilla-rahoitusta 40 miljoonaa euroa, mutta sitä saatiin lopulta vain 12–13 miljoonaa euroa. Ilman alueen EU-rahoitusta muutokseen liittyviä operaatioita ei olisi kyetty rahoittamaan.”

Yhteisymmärrystä aluekehitysrahojen jaosta tuskin löytyy

Keskustelu aluekehitysrahaston ympärillä on tulenarka, ja sitä monimutkaistaa entisestään se, että mukaan on tullut oikeudenmukaisen siirtymärahaston eli JTF:n myötä lisärahasto, josta Suomen osuudeksi on arvioitu noin 165 miljoonaa euroa. Tuki on tarkoitettu sekä hiili- että turveteollisuuden rakennemuutokseen.

”Komissio julkaisee maaraportin kuun lopussa, jossa ilmenee perusteet siihen, miten tämä lisärahasto kohdennetaan. Rautaruukin ja turveteollisuuden takia Pohjois- ja Itä-Suomella olisi siinäkin vahva painotus, mutta olemme viisaampia kuun lopussa.”

Vielä enemmän keskusteluja hankaloittaa se, ettei tukitasosta ole tietoa, koska EU:n budjettineuvottelut ovat vielä auki. Neuvotteluista povataan vaikeita ja tulosta on poikkeuksellisen vaikea ennustaa, koska Britannian EU-ero sekoittaa maksuosuuksia.

”Työtä tehdään puolitoista vuotta vanhoilla luvuilla. Iso vaara on, että uuden ohjelmakauden budjetissa leikkauksia kohdistuu myös koheesiopolitiikkaan, kuten niitä on jo kohdistunut esimerkiksi maatalouspolitiikkaan.”

Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Charles Michelin budjettiehdotuksesta on jo poistettu Suomelle tärkeä maaseudun kehitysrahasto.

Harjun mukaan Pohjois- ja Itä-Suomen tyytyminen nykyiseen tukitasoon ottaa huomioon Länsi- ja Etelä-Suomen tarpeet.

”Se tarkoittaa sitä, että mikäli saamme tukea enemmän kuin nykyisellä ohjelmakaudella, ehdotus voisi olla, että lisärahasto-osuus kohdentuisi Etelä- ja Länsi-Suomelle. Heidän tukitasonsa tulisi siis nousemaan.”

Harju on kuitenkin skeptinen sen suhteen, että neuvotteluissa päästäisiin yhteisymmärrykseen.

”Voi olla, että aluekehitysrahojen jako menee ministeriön päätettäväksi. Silloin sen tulisi noudattaa hallitusohjelmaa, jossa pohjoisen ja idän erityisasema on mainittu.”

Sote-maakuntaa ei vielä näköpiirissä

Harjua työllistää myös tekeillä oleva liiton uusi strategia. Maakuntauudistuksen kaaduttua Pohjois-Pohjanmaalla odotellaan uutta sote-maakuntaa, mutta henkeä sen valmistumisen kanssa ei pidätellä.

”Nyt ei ole viiteen vuoteen näköpiirissä muutosta, joten me keskitymme perustehtäväämme eli aluekehitysviranomaisen tehtävään.”

Harjun mukaan uudessa strategiassa nousee erityisen voimakkaasti esille tiedon välittäminen sidosryhmille.

”On liian hyväuskoisesti uskottu siihen, että kun tietoa on tarjolla, niin sitä myös käytettäisiin järkevästi hyväksi. Näin ei ole, vaan päinvastoin se jää yleensä käyttämättä.”

Pohjois-Pohjanmaan liitto haluaakin nyt panna paukkuja siihen, että tiedolla johtaminen ja päätösten perustaminen käytettävissä olevaan tietoon paranisi edes hieman.

”Maakuntauudistusta suunniteltaessa tuotettiin valtavat määrät tietoa, ja siinä harjoiteltiin sitä, miten eri lähteiden tietoa hyödyntämällä voidaan saada tilannekuva haltuun.”

Käytännössä kysymys on yksinkertaisesta asiasta: miten järjestelmistä haetaan dataa ja miten sitä yhdistellään niin, että saadaan uutta tietoa alueellisista eroista.

”Voidaan esimerkiksi yhdistää dataa asukkaiden tulotasosta ja sairastuvuudesta, ja päättelemään sen avulla, miten kannattaa toimia.”

Tietoon pohjautuvaa tilannekuvaa Harju toivoo hyödynnettävän myös tekeillä olevassa aluekehityslaissa.

”Toivottavasti edes se jäisi elämään valtion ja alueiden välisessä suhteessa, että kävisimme näihin tilannekuviin pohjautuvia aluekehityskeskusteluja.”

Tällä hetkellä liitto yrittää maakuntajohtajan sanojen mukaan ”ymmärryttää” ympäristöministeriötä, mitä energiavallankumous edellyttää alueiden käytöltä ja sitä myöten maakuntakaavalta.

”Maakuntakaava – samalla tavalla kuin yhdyskuntarakenne pääkaupunkiseudulla – on kokonaisvaltainen suunnitelma. Emme me olisi saaneet esimerkiksi tuulivoimahankkeita nykyisessä mittakaavassa eteenpäin, ellei niitä olisi kaavassa suunniteltu ja yhteensovitettu muiden tarpeiden kanssa.”

Pian tuulivoimaloita on pitkin maita ja mantuja ja jopa merellä, joten siirtoverkkoihin liittyvä hankekehitys tulee vaatimaan valtavasti selvitettäviä asioita ja yhteensovittamista, Harju ennakoi.

–

Juttu julkaistu MustReadissa 21.2.2020 16:14