Ammattilaisuran päättyessä Elijah Junior valitsi Oulun: Kaupunki on ihan eri nyt, kuin Suomeen tullessani

Nigerialainen Elijah Junior Obagbemiron ammattilaisjalkapalloilijan ura alkoi Arabiemiraateista vuonna 2001.  

“Pelasin Nigeriassa NUGAssa, eli yliopistojen liigassa. Minut scoutattiin sieltä Arabiemiraatteihin, jonne muutin 16-vuotiaana. Ensimmäiset pelaajasopimukseni olivat kyllä ihan kuraa – en tainnut niistä rahoista nähdä penniäkään. Olin todella nuori ja ilman huoltajaa, vieraassa kulttuurissa. Se oli rankkaa, mutta ensimmäiset palaajavuoteni olivat myös todella kasvattavia”, Junior kertoo.  

Arabiemiraateista pelaajan ura jatkui pelaajan siirtosopimusten myötä Iraniin, Nepaliin, Intiaan, Malesiaan, Bangladeshiin – kunnes vuonna 2008 Intiassa Goalla pelatessaan Elijah Junior tapasi oululaisen Mikko Perälän. Perälä on JS Herculesin taustavoima ja sarjayrittäjä, jonka omistama TopSpot Oy etsii afrikkalaisia jalkapallolahjakkuuksia tuodakseen heitä Suomeen ja Eurooppaan pelaamaan. TopSpot kiinnitti Juniorin ja ensimmäinen pesti Suomessa koitti Kajaanin Hakassa.  

“Olin pelannut siihen asti paljon Aasiassa, jossa ilmasto on pelaajille vaativa – harjoittelimme ja pelasimme +42 asteen lämpötiloissa. Siirtyminen Kajaaniin… se oli sitten toisella tapaa vaativaa. Tulimme yhteisöön, joka oli pieni ja olimme kutakuinkin ensimmäiset afrikkalaiset Kajaanissa. Saimme osaksemme paljon ihmettelyä – meitä kuvattiin, ihmiset halusivat koskea hiuksiamme. Kulttuuriset erot olivat isot, mutta yritimme sopeutua parhaamme mukaan”, Elijah muistelee.  

“Ajattelin, että raivaamme tietä meidän jälkeemme tuleville ulkomaalaisille. Urheilu tuo ihmisiä yhteen, aloin saada kannatusta ja hyväksyntää, kun menestyin pelikentällä. Myös seura oli todella suurena tukena meille – asuinkin ensimmäiset Kajaanin kuukaudet seuran puheenjohtaja Jarmo Anttosen kotona! Solmin Hakassa ollessani paljon tärkeitä ystävyyssuhteita ja siltä ajalta on edelleen ihmisiä, joiden kanssa olen yhteydessä tiiviisti”, hän jatkaa.   

Kajaanin kauden jälkeen Elijah Juniorin pelaajasopimukset vaihtuivat tiuhaan ja mies vuorotteli Aasian ja Suomen välillä aina kausi kerrallaan.

Afrikkalaiset ammattijalkapalloilijat alkavat olla jo tuttu näky kotimaan kentillä. Kuva Elijah Juniorin oma arkisto 

Ei paluuta Nigeriaan 

Muutto maasta tai kulttuurista toiseen kuuluu ammattilaisurheilijan elämään, mutta paluusta Nigeriaan Junior ei haaveile. Siihen on yllättävä syy. 

“Sukunimeni on Obagbemiro. Nimi tarkoittaa vapaasti käännettynä kuningas kaikkien yläpuolella – olemme siis alueemme hallitsijasukua siinä osavaltiossa, missä synnyin. Olen kruunun laillinen perijä, mutta koska urani on ollut ulkomailla, olen välttänyt tämän velvollisuuden. Jos muuttaisin takaisin Nigeriaan, joutuisin hankalaan tilanteeseen. En halua itselleni sellaista asemaa ja valtaa – se olisi myös vaarallista itselleni ja perheelleni. Nigeriassa kuninkaalliseen asemaan liittyy paljon perinteitä, jotka ovat ristiriidassa oman arvomaailmani kanssa. Voin vierailla Nigeriassa, mutta en tule sinne muuttamaan perheeni kanssa – nautin elämästäni Oulussa”, Elijah kertoo.  

Mistä onnellinen elämä sitten Oulussa koostuu, jos kuninkaallisen ylellisyydet on valmis vaihtamaan tavalliseen perhearkeen Oulun Koskelassa? 

“Elämäni on tavallista Oulussa, nautin vapaudestani. En koskaan ajatellut jääväni tänne 16 vuotisen ammattilaisurani aikana, mutta sitten huomaankin, että täällä olen ja asiani ovat todella hyvin. Elämästäni on tullut liian mukavaa, että haluaisin sitä muuksi muuttaa. Minulla on kaksi pientä lasta, ostimme juuri oman asunnon ja työn puolesta olen löytänyt oman paikkani ja tarkoitukseni Oulussa”, Elijah vakuuttaa.  

Tärkeää työtä kotouttamisen parissa 

Elijah Juniorin elämästä merkityksellisen tekee työ, jossa yhdistyvät hyvällä tavalla miehen aikaisemmat elämänkokemukset.  

“Valmennan kolmatta kauttani Haupassa, joten jalkapallo on edelleen osa työtäni. Mutta oikeastaan sosiaalityön kautta olen löytänyt oman merkitykseni ja paikkani Oulussa. Olen ollut mukana Lähiörähinässä Puokkarin nuorisotalolla ja tein kaksi vuotta Oulun vastaanottokeskuksessa töitä turvapaikan hakijoiden kanssa. Nyt teen töitä nuorten parissa NMKYlla. Uskon, että omista kokemuksistani eri kulttuureissa ja maahanmuuttajana on ollut apua sosiaalityössäni, tiedän mitä ihmiset käyvät läpi, kun saapuvat tänne. Alku on aina hirveää – niin minullekin”, Junior naurahtaa.   

Maahanmuuttajien kotouttamisessa usein painotetaan suomen kielen oppimisen tärkeyttä, mutta Elijah Junior on elävä esimerkki, että integraatio onnistuu myös muulla tavoin. 

“Tulin aina vuodeksi kerrallaan Suomeen. Ajattelin, että en tarvitse kieltä, kun kohta olen jo jossain muualla. Ymmärrän suomea vähän, mutta kielen sijaan oma integroitumiseni on tapahtunut urheilun kautta. Puokkarin nuorisotalolla treenasimme sekajoukkueilla jalkapalloa ja osa niistä nuorista pelaa edelleen! Turvapaikanhakijoille kielen oppiminen on tärkeää – sen avulla he voivat saada turvapaikan Suomesta. Heillä on myös aikaa panostaa kielen oppimiseen. Itselleni työn tekeminen tai oleskelulupa ei ole koskaan ollut riippuvainen kielitaidosta”, Elijah myöntää.  

Oulu on asteen verran suvaitsevampi 

Kun Junior itse tuli ensimmäistä kertaa Ouluun, kaupunki oli ilmapiiriltään varsin erilainen.  

“Oulussa oli todella vähän afrikkalaisia – ehkä kolme sellaista, joilla oli kunnon töitä. Työskentelymahdollisuuksia oli todella vähän maahanmuuttajille ja ilmapiiri – se oli todella sulkeutunut. Jos verrataan tähän päivään, millaista Oulussa on expateilla nyt, voidaan puhua ihan eri kaupungista! Työmahdollisuuksia on enemmän ja maahanmuuttajat osallistuvat kaupungin päätöksentekoon – olemme osa yhteisöä. Se on vaatinut myös asenneilmapiirin muutosta oululaisilta, eikä se varmasti ole ollut helppoa”, Junior pohtii.  

Tänään sunnuntaina päättyvästä rasisminvastaisesta viikosta maahanmuuttajakonkarilla ei ole kovin korkeita odotuksia konkreettisista tuloksista. 

“Kyllä teemaviikko tietysti nostaa tärkeää asiaa esille, mutta se tuntuu olevan enemmän osa protokollaa. En usko, että teemaviikoista seuraa mitään kovin konkreettista, asenteet muuttuvat hyväksyvämmiksi pikkuhiljaa, kun opimme toistemme kulttuureista ja normeista. Silloin on helpompi itsekin integroitua”, Elijah arvelee. 

Podcast elämästä 

Töidensä ohessa Elijah Junior on löytänyt aikaa toteuttaa omaa luovaa projektiaan, Ejay’s Podcastia. Podcastin ovat löytäneet erityisesti elämästä ulkomailla haaveilevat nigerialaiset, mutta podcastin sisältö ei ole pelkästään maahanmuutosta tai integraatiosta, vaan elämästä yleensä.  

“Olen sosiaalinen ja pidän esiintymisestä, kuuntelen paljon podcasteja ja aloin miettiä, että itselläni voisi olla myös paljon kerrottavaa. Vaikka jaan kokemuksiani asumisesta eri maissa ja kulttuureissa, podcast ei ole minusta. Ajatukseni on, että jaksoissa on aina vieraita, joiden kanssa keskustelemme eri asioista ja teemoista – elämästä ylipäätään. Voin jakaa itsestäni podcastiin jotain, mutta vieraani ovat estradilla”, Elijah Junior pohtii.  

“Teen podcastia silloin, kuin ehdin. Elämässäni on tietysti paljon meneillään töiden puolesta ja lapseni ovat pieniä, heissä riittää tekemistä. Mutta jotenkin aina löydän aikaa myös podcastin tekoon, kysehän on loppupelissä vain ajan järjestämisestä”, Junior toteaa.  

Podcast on myös maailman kansalaisen tapa pitää yhteyttä vanhoihin kannattajiinsa ja seurakavereihinsa ulkomailla. Ainakin toistaiseksi ammatti säilyy urheilun ja sosiaalityön parissa Oulussa, mutta kuka tietää, millaisen siivun oma sisällöntuotanto tulevaisuudessa Elijah Juniorin elämästä vie. 

Ejay’s podcastia pääset katsomaan tästä.